Edelleenkin osumat hukassa. Nuolet osuu pitkin taulua, vaikka tähtäänkin jo enkä vain ruiski. Ihan keskellä tähtäys ei ollut kuin vasta loppuharkoista, en tiedä auttoiko se että kiristin paunat tappiin. Muistin että olin jo ottanut kaiken irti mitä sai, mutta ajattelin että koitan jos saisin käsille vastusta hieman enemmän kun tuntuu että vedon tunne katoaa jolloin huidon jousen kanssa. Neljäkierrosta löytyi varaa vielä, eli muistini ei toimi enää ollenkaan. Sen jälkeen kuitenkin tuntui että vetovastusta löytyi selälle asti ja sain rennommin "työnnetty" jousta jolloin tähtäys siirtyi nätimmin keskelle.
20nuolta ja selässä tuntui taas että jotain on tehty oikein.
Luulisi että maastossa olisi hieman apua näistä "lisä" paunoista. Ei ehkä mitään radikaalimuutosta, mutta jotain. Ihmisen mieli on vaan muuttuvainen kun kevät aurinko lämmittää poskipäitä. Syksyllä en oikeesti edes ajatellut vaistolla maastossa ampumista vaan hankin taljan kesää varten, koska 50metrii vaistolla tuntui hurjalta. Nyt en ajattele taljaa ollenkaan, vaan odotan jo että pääsen vaistolla maastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti