Nyt se on koettu niin hyvin kuin vaan voi kokea... Turpaan tulee joka suunnalta... Ammunta on helppoa rentoa ja pystyy tähtäämään kun omassa hallissa ammutaan ja kaverin kanssa kisataan, tuloksella 22-24/25:stä on pyöritty/kierros... Vaan kun kisapaikalle saavun se ammunta onjotain mitä en edes itse enään omaksi tunnista.
En tiedä kuinka kauan jaksan tätä päätä hakata seinään kun se ei näytä enään onnistuvan. Nyt mennään kisoihin ottamaan tietoisesti turpaan koska en keksi enään muuta keinoa kun rääkätä itseäni kisoissa. Ei tämä enään harjoituksissa parane. Vituttaa vaan suoraan sanottuna se, että rakkaasta lajista on tullut liian vaikeaa. En tahdo lopettaa, mutta en näe vaihtoehtoja.
Annan itselleni aikaa maaliskuun loppuun saakka. Silloin matkustan viroon ampumaan sisä MM kisoihin. Saa nähdä onko ne viimeiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti