Flint-SM Loimaa

Eilen 18.1 ammuskeltiin Loimaalla Flint-SM kilpailuissa. Päivä oli aamusta asti tuskainen. Ammuntaa heikensi perjantaista asti vaivannut alkava flunssa. Ammunta oli laiskaa koko kilpailun ajan. Tosin saatoi johtua myös siitä, että kilpailu käytiin neljässä vuorossa, jolloin odotusajat omaan ammuntavuoroon venyivät aivan mahdottomiksi.

Tällaiselle ampujalle joka on kärsinyt kyyliksestä (taulu kammo) jo vuosia ei tahdin menettäminen tee hyvää. Muutamat matkat meni aivan minne sattuu ja yhden nuolen ammuin seinään. Ajatukset oli aivan jossain muualla. Harjoituksissa kuitenkin onnistun, joten ei auta kun saada lisää kisoja alle ja siten ehkä saan uudelleen onnistumisia.

Ei kerinnyt harkkoihin

 Tänään jäi harkat välistä poliittisten vierailupyyntöjen vuoksi raunionsahalla. Oli hieno tutustumiskohde, mutta tosiaan pääsen ammuskelee vasta torstaina seuraavaksi. Onneksi lauantaina pääsin ampumaan flintti-matkoja koska tulevana sunnuntaina on flint-sm kilpailut Loimaalla. Torstaina sitten toivottavasti pääsen ampumaan.

Kinkkukisat Loimaa 30.11-14

En tiedä itkeäkkö vaiko nauraa....

Käyn kamppailua itseni kanssa lopetanko jousiammunnan kokonaan... Ammunta oli kokopäivän jäykkää, tuskaista ja 90% vedoista oli haukkarilla.
Ei se että hävisin tulokkaalle vajaa vuoden harrastaneelle.... Aivan sama, mutta se ettei omaa päätä saa jo kuntoon.
Taitaa olla jo viides vuosi tämän kyyliksen kanssa kun ei vaan tunnu toimivan. Harkoissa ei ole tietoakaan mokomasta ja vaikka kisaamme jonkin verran myös harkoissa ei se haittaa ajatustani tai ammuntaani. Isommat kisapaikat joissa ihmisiä on enemmän se laukaisee jonkinlaisen paineen eikä ammunta onnistu enään mitenkään.

Kun ammunta ei suju huomaan luovuttavani jonka jälkeen ammunta sujuu vielä huonommin ja sen jälkeen alkaa ankara vitutus. Olenko menettänyt kilpailutahtoni?

Torstaina hallilla

Viikon tauon jälkeen kerkisin taas ammuskelemaan ja eihän tuo ihan hullulta tuntunut. Hieman oli alussa rytmi hakusessa ja ajatukset seilasi, mutta kyllä se siitä alkoi osumaankin kun hetken ammuskeli.

Lihakset oli väsyneet viikon harkkomuurausten johdosta, mutta vaikka ne tärisi ja vapisi osuin lopulta yllättävän hyvinkin. Pientä tähtäys ongelmaa oli alussa huomattavissa, en luottanut itseeni kosska oli niin kauan edellisestä harjoituksesta, mutta sekin alkoi lopulta helpottamaan.

Aurinko paistoi ja oli aikaa

Kävin kentällä ammuskelemassa kun huomenna en kerkiä kavereiden kanssa halliin. Hieman yli tunnin pystyin ammuskelemaan kun aurinko paistoi ja sen jälkeen tuli kylmä. Harjoittelin lähinnä itsehillintää ja omaa tahtoa tähdätä sinne minne haluan ennen kuin laukaisen. Kyllä se tähtäys kammo on voitettavissa kun vain teen töitä sen eteen.

Hiljaiseloa....

Jaa mulla vai...??!! Lujaa mennään ettei kerkiä kirjoittelemaankaan. 

Virossa olleet 3D-EM kisat vierähti ekana päivänä hyvinkin, omalla enkalla olin sijalla 15 kun seuraavana päivänä lähdettiin metsään. No sinnehän se ammuntakin meni...metsään. Vaikka arvioinnit osui kohdalleen se toinen nuoli piti sitten joka eläimessä tyriä. Ei vaan ollut rentoa niinkuin ekana päivänä. 

En tiedä vaikuttiko tuo ekanpäivän tulos ja sijoitus siihen että rentous katosi. Usko uupui... Jokatapauksessa päätin että otan taljan talveksi esille...

No eihän sekään päätös sitten pitänyt, sillä kun huomasin että virossa on ensi keväänä WFAC kisat otin vaiston takaisin, ilmoittaudun viroon ja suunnittelen jo seuraavaakin säästökohdetta eli 3D MM kisat. Oli se vaan niin mukaansa tempaavaa. :)

Rakkaudesta lajiin... <3

Jotain tällaista olisi tiedossa ensiviikolla virossa...